Usein kysytyt kysymykset puutarhasta

Kasvien leikkausajankohta riippuu siitä, mitä leikkauksella halutaan saavuttaa.

Jos nuori omenapuu kaipaa lisää oksia ja rakennetta, se leikataan keväällä. Jos taas vanhaa ja ylikasvanutta omenapuuta halutaan keventää, paras leikkausaika on kesällä.

Tuijia voidaan leikata koko kasvukauden ajan. Jos tuija-aita halutaan pitää erityisen siistinä, se kannattaa leikata aikaisin keväällä ja tarvittaessa uudelleen sen jälkeen, kun voimakkain vuosikasvu on hidastunut. Runsassateisina kesinä tuijat kasvavat erityisen nopeasti, joten toinen kevyt leikkaus voi olla tarpeen.

Kuusia leikataan usein talvella, jolloin puutunut vuosikasvu haaroittuu. Kesällä leikattu tuore vuosikasvu puolestaan auttaa pitämään kuusiaidan samankokoisena, mutta se ei haaroitu samalla tavalla.

Jos haluat muotoilla nuoresta metsäkuusesta kartiomaisen ja tuuhean pihapuun, paras leikkausaika on marraskuun ja maaliskuun välillä. Kuusi ei kuitenkaan kestä vanhan puuaineksen voimakasta poistamista. Sitä tulisi leikata vuosittain ja vain vuosikasvun verran. Liian voimakkaat leikkaukset voivat näkyä kasvissa vielä vuosikymmenten päästä, koska kuusi ei tee uusia silmuja vanhaan puuhun eikä korvaa poistettuja oksia.

Lehtipensaiden, lehtipensasaitojen ja lehtipuiden leikkausaika riippuu myös kasvilajista. Osa kasveista vuotaa voimakkaasti keväällä, kuten koivu ja vaahtera, minkä vuoksi niitä leikataan mieluummin keskikesän jälkeen.

Lehtipensasaitojen viimeinen siistiminen tehdään usein heinäkuun alussa, kun voimakkain kasvu on hidastumassa. Lehdettömänä aikana leikkaaminen on yleensä turvallista kasvien ollessa levossa, mutta myöhäissyksyn kosteus, ilmassa liikkuvat homeitiöt ja keskitalven kovat pakkaset voivat rajoittaa leikkaamista.

Pihan lannoitus ja sen oikea ajoitus herättävät paljon kysymyksiä.

Puutarhan hyötykasvit tuottavat hedelmiä, juureksia ja marjoja, ja niiden muodostamiseen kuluu paljon energiaa. Hyötykasvit ovat usein aurinkoisen paikan kasveja, jotka tarvitsevat riittävästi vettä ja ravinteita.

Säännöllinen kastelu ja sopiva lannoitus auttavat sadon muodostumista ja kypsymistä. Esimerkiksi tomaatit ovat ennemmin överit kuin vajarit -tyyppisiä kasveja. Ne pitävät tasaisesta kastelusta ja kevyestä lannoituksesta koko kasvukauden ajan. Mullan varastoravinteet hupenevat muutamassa viikossa, joten tomaatteja on hyvä lannoittaa melko säännöllisesti.

Herukkapensaat ja mustikat tarvitsevat erityisesti vettä. Kuivuudessa niiden marjat jäävät helposti pieniksi. Marjapensaat ja hedelmäpuut eivät sen sijaan yleensä kaipaa runsasta lannoitusta. Marjakasveille on omia lannoitteita, mutta oikea määrä ja ajoitus ovat aina tärkeitä.

Yksi hyötykasvien tärkeimmistä ravinnonlähteistä on puutarhakomposti, joka sekoitetaan tuoreeseen multaan. Kasvit voivat kasvaa hyvin ilman voimakasta lannoitusta, mutta hyvä komposti parantaa maan rakennetta ja ruoantuotantoa huomattavasti.

Hyvin toimiva puutarha- ja keittiöjätekomposti on modernin puutarhurin arvokkaimpia apuvälineitä. Lämpökompostori on hyvin eristetty ja vahvaseinäinen, jolloin maatuminen on nopeampaa ja jyrsijät pysyvät paremmin loitolla.

Hidaskasvuiset havukasvit käyttävät vettä ja ravinteita hitaasti, joten ne pärjäävät usein vähäisellä lannoituksella. Havujen kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä osa niistä viihtyy kalkkipitoisessa maassa ja osa happamassa kasvualustassa. Osa tarvitsee kosteutta, kun taas toiset viihtyvät parhaiten hyvin läpäisevässä hiekkamaassa.

Koska havujen ravinteiden käyttö on hidasta, lannoitus kannattaa tehdä hieman etukäteen. Lannoiterakeet eivät liukene välittömästi, ja myös kasvi ottaa ravinteita käyttöönsä vähitellen.

Lannoitus on tärkeää, mutta hyvä kasvualusta on vielä tärkeämpi. Jos maan rakenne, määrä tai laatu ovat heikot, kannattaa ensin parantaa kasvualustaa.

Syyslannoite tulisi antaa jo elokuun alussa, jotta kasvit ehtivät hyödyntää sen ennen talvea. Syyslannoitteen sisältämät kalium ja fosfori tukevat juurten kehitystä ja parantavat talvenkestävyyttä.

Kastelu on yksi puutarhan tärkeimmistä hoitotoimista, etenkin sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä.

Mikään kasvi ei kestä loputtomasti pitkiä, kuivia ja helteisiä jaksoja. Pienet ruukut kuivuvat nopeasti aurinkoisella terassilla, perennat nuupahtavat kukkapenkeissä ja havut, havuaidat sekä muut puuvartiset kasvit voivat kärsiä tai kuolla hitaasti.

Pintajuuriset kasvit ovat erityisen herkkiä kuivuudelle, jos ne on istutettu liian kuivaan paikkaan. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi alppiruusut ja metsäkuuset.

Pitkittynyt kuivuus voi myös altistaa kasveja kasvitaudeille ja tuholaisille. Esimerkiksi lumipalloheisi voi kärsiä voimakkaista kirvahyökkäyksistä, jos sen kasvuolosuhteet eivät ole kunnossa.

Monet puuvartiset kasvit eivät kuole välittömästi, vaan kuivuvat vähitellen usean vuoden aikana. Ne voivat lähteä talveen heikossa nestejännityksessä, kuivua lisää kevätahavassa tai kärsiä siitä, etteivät niiden juuret ole vielä kasvaneet riittävän syvälle.

Nuoret kasvit tarvitsevat riittävän pitkän juurrutuskastelun. Kastelua ei tulisi lopettaa liian aikaisin vain siksi, että kasvi näyttää jo asettuneen paikalleen.

Kastelun tarpeeseen vaikuttavat kasvin oikea kasvupaikka, kasvualustan määrä ja laatu sekä istutusvälit. Jos kasveilla on liian vähän multaa tai ne on istutettu liian tiheään, ne eivät kestä kuivuutta eivätkä kasva terveesti pitkällä aikavälillä.

Kastelu on siis osa kasvien kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pelkkä veden lisääminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, jos kasvi on väärässä paikassa tai kasvualusta on liian pieni tai huonolaatuinen.

Helteiset ja lasitetut parvekkeet ovat erityisen vaativia kasvuympäristöjä. Niissä auttavat oikeat kasvilajit, hyvä tuuletus ja varjostus, riittävän suuret altakasteluruukut sekä puutarhurin säännöllinen ja huolellinen kastelurytmi.

Vanhan pihan ja puutarhan kunnostaminen on monesti järkevää ja tätä päivää.

Vanhat pihapiirit ja elähtäneet puutarhat voidaan usein kunnostaa ilman, että kaikkea tarvitsee purkaa ja rakentaa uudelleen. Oleskelualueita voidaan suurentaa tai lisätä, huonokuntoisia kasveja poistaa ja säilytettäviä kasveja leikata sekä hoitaa. Tarvittaessa kokonaisuutta täydennetään uusilla istutuksilla.

Hyvässä puutarhassa on usein sopivassa suhteessa vanhoja, keski-ikäisiä ja nuoria kasveja. Jostakin on kuitenkin yleensä oltava valmis luopumaan, jotta piha voi kehittyä ja uudistua.

Pihan facelift koostuu monista hyvistä ja tarpeellisista päätöksistä. Ensin tehdään kasvien inventaario ja arvioidaan, vastaako pihan nykyinen käyttötarkoitus asukkaiden tarpeita. Sen jälkeen käydään läpi perheen toiveet ja valitaan tärkeimmät ja kiireellisimmät parannukset.

Kun pihaa uudistetaan pala kerrallaan, muutos voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti. Samalla voidaan välttää se, että hoidettavia alueita rakennetaan enemmän kuin asukkailla on aikaa, kiinnostusta tai mahdollisuuksia hoitaa.

Suuret remontit ovat asia erikseen. Rakenteisiin, kulkureitteihin, salaojitukseen ja muuhun infrastruktuuriin liittyvät työt kannattaa tehdä ennen istutuksia ja viimeisteltyjä pintarakenteita. Näin valmista pihaa ei tarvitse myöhemmin purkaa tai rakentaa kahteen kertaan.

Hyvä pihasuunnitelma tai vähintään kattava puutarhakonsultaatio auttaa välttämään virheitä, joita omakotipihan omistajan voi olla vaikea tunnistaa tai ratkaista ilman ammattilaisen kokemusta.

Itselle uudessa pihassa on paljon asioita, joita voi tarkastella ja selvittää jo aistinvaraisesti.

Katso ensin, millaisissa olosuhteissa kasvit kasvavat. Onko pihalla aurinkoa tarvitsevia kasveja, jotka ovat jääneet kasvaneiden puiden tai uusien rakennusten vuoksi varjoon? Näkyykö jossakin heikkoa kasvua, kitukasvuisuutta tai kasvien huonoa kuntoa?

Jos kasvu on heikkoa, ota lapio ja tee muutama koekaivaus. Näin näet, millaista multaa kasveilla on ja onko kasvualustaa ylipäänsä riittävästi.

Tyypillinen esimerkki on huonosti kasvava nurmikko. Sen ongelmat voivat johtua liian ohuesta, tiivistyneestä tai huonolaatuisesta kasvualustasta. Asia selviää parhaiten kaivamalla ja tutkimalla maan rakennetta.

Keväällä pihalle voi muodostua märkiä alueita, joissa kasvien juuret ovat liian pitkään veden kyllästämässä maassa. Myös talven jäljet ja lumen kasauspaikat voivat paljastaa pihan rakenteellisia tai kasvupaikkaan liittyviä ongelmia.

Pihan kuntoa kannattaa seurata eri vuodenaikoina. Kevät, kesä, syksy ja talvi paljastavat kukin erilaisia asioita esimerkiksi valosta, kosteudesta, tuulesta, veden liikkumisesta ja kasvien selviytymisestä.

Kun omat tiedot eivät riitä ongelmien syyn selvittämiseen, kannattaa pyytää puutarha-alan ammattilaiselta apua. Ammattilainen voi auttaa tunnistamaan pihan haasteet ja löytämään niihin toimivat ratkaisut.

Ruukkuihin voidaan istuttaa paljon muutakin kuin yksivuotisia kesäkukkia.

Istutusastioissa voidaan kasvattaa esimerkiksi havuja, lehtipensaita, pieniä puita, rungollisia pensaita, monivuotisia perennoja, koristeheiniä, kesäkukkia, yrttejä ja hyötykasveja.

Kun havuja ja muita puuvartisia kasveja kasvatetaan ruukuissa, kannattaa huomioida erityisesti kasvin koko, ikä, kasvuvauhti ja talvehtiminen.

Ruukussa kasvin kasvutila on rajallinen. Tämän vuoksi kasvi jää usein pienemmäksi ja voi olla lyhytikäisempi kuin maahan istutettuna. Maassa juuret pääsevät kasvamaan syvemmälle, saavat enemmän tilaa ja löytävät helpommin vettä ja ravinteita.

Ruukkuistutuksille ei kuitenkaan ole estettä, kun kasvin kasvuolosuhteet ja lopullinen koko huomioidaan suhteessa istutusastian kokoon.

Liian pienessä multatilassa ei kannata kasvattaa mitään. Riittävän suuri ruukku auttaa pitämään kosteuden tasaisempana ja antaa juurille tilaa kasvaa.

Kasvilajeja, värejä, muotoja ja kokoja on tarjolla runsaasti. Tärkeintä on valita kasvit ruukun sijainnin, valon määrän, tuulisuuden, kastelumahdollisuuksien ja talvehtimisolosuhteiden mukaan.

Kun kasvin perusedellytykset ovat kunnossa, ruukkuistutuksilla voidaan rakentaa hyvin monipuolisia, näyttäviä ja pitkäikäisiä kokonaisuuksia.