Rakas puutarhani opetti minulle tänä keväänä enemmän kuin koskaan osasin kuvitella.
Se käski minun päästää irti.
Istutin ruukkuihin helmikuussa kymmeniä sipuleita, joista suurin osa ei noussut lainkaan.
Tilasin Hollannista viime syksynä yli 400 tulppaanisipulia, joista n. 350 sipulia istutin maahan vasta marraskuussa.
”Juu, no olen minäkin niitä joskus vielä joulukuussakin istuttanut”, päässäni soivat Sarin lohduttavat sanat. Päätin, että sipulit ehtivät juurtua uskon voimalla.
Seurasin katseellani lumista maata koko talven ja odotin tulppaaneja ehkä enemmän kuin kesää.
Olin kevään poissa Suomesta ja palasin kotiin, kun kaikki varret olivat venähtäneet odottamattoman nopeasti.
Ja sitten. Sinä aamuna, kun ne olivat nousseet, sinä aamuna, kun vihdoin suurin osa aukaisi nuppuaan juuri sen verran, että saattoi nähdä värin. Juuri sinä aamuna jouduin lähtemään viikoksi Lappiin.
Olin odottanut tulppaanien aukeamista 5 kuukautta ja sitten ne aukesivat aivan liian aikaisin. Ne eivät noudattaneet minun kalenteriani. Ja kun ne aukesivat toukokuisella helleviikolla, minä jouduin jonnekin, missä tuuli oli kylmä ja saattoi nähdä lunta.
Otin tämän kuvan juuri ennen kun jouduin lähtemään viikoksi pois. Värikkäät nuput olivat vielä vihreitä edellisenä päivänä!
Luonto päättää rytmin, en minä.
....Viikkoa myöhemmin monet olivat jo kukkansa pudottaneet, mutta sain silti nähdä aivan hurmaavien lajien väri- ja muotoloistoa. <3
Tulin takaisin matkaltani, puolet loistosta oli mennyttä, mutta puolet vielä siellä. Kaikki oli epätäydellistä. Tulppaanien piti koristaa terassia, jonka rakentamista ei ehditty edes aloittaa, niiden piti kukkia yhdessä Laventelien kanssa, joita en ehtinyt edes istuttaa. Niiden piti olla kaikki samanaikaisesti loistossa, kun kutsun kotini täyteen vieraita juhlistamaan uutta patiota.
Noup. Mikään ei toteutunut. Piti päästää irti.
Onneksi epätäydellinen on täydellistä. Pation rakennus saa jäädä odottamaan inspiraatiota, Laventelit saattavat vaihtua mansikan taimiin ja kuiske irti päästämisestä tarkoitti jotain sellaista mitä saatoin mennä puimaan ystävän luokse - kukkakimpun ja suklaalevyn kera.
Eilen istutin kuihtuneiden tulppaanien sekaan unikon ja ruiskaunokkien siemeniä ja istutin kaksi mansikan taimea spontaanisti kaivettuun kukkapenkkiin.
Onneksi vielä on
kesää jäljellä.
Sari kyseli miten tulppaanit jaksavat ja sanoin, että voin vierailla uudestaan blogissa, näyttää miten kävi.
Samalla totesin, että taidan tarvita puutarhuria. ??
Viimeisimmät kommentit