Pihasuunnitelma tehtiin vuonna 2017 saariston metsään. Toiveena ei ollut näyttävä puutarha, vaan paikka, jossa kaksi pariskuntaa viihtyy yhdessä ja erikseen. Omannäköinen kakkoskoti, johon tullaan irtautumaan arjesta. Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, puutarhuri käy edelleen samassa pihassa.
Teini-ikäiset ja aikuiset lapset vanhempineen nauttivat rehellisesti vapaa-ajasta, ja oleskelutiloja haluttiin sekä sateensuojaan että aurinkoon. Ruokailulle oli varattu jo sisältä upea 12 hengen pöytä, ja terassilla päädyttiin hieman pienempään ruokaryhmään. Huvilaa reunustavaa terassia kasvatettiin kolmelle seinustalle, ja heti sen alapuolelta alkaa kaunis metsänpohja varpuineen.
Aurinkoterassilla luetaan Hesarit ja juodaan iltapäiväkahvit, siellä on aina lämmin ja sinne valutaan iltapäivän pitkiksi tunneiksi. Keskeiselle paikalle sijoitettiin kaksitasoinen iso terassi, johon mahtuvat sohvat ja toiselle tasolle aurinkotuolit. Terassille haluttiin lisätunnelmaa pitkiksi illoiksi. Siten terassiin integroitiin vanhanajan maatulipaikkaa muistuttava pyöreä tiiligrilli, jonka keskelle katse eksyy ja ajatus pysähtyy.
Terassilla on paras paikka fiilistellä saariston komeita petäjiä, joista pari otettiin osaksi terassia. Se tunne, kun voi paljain jaloin kävellä terassilla ja solahtaa sohvaan!
Ulko-olohuone
Laaja puuterassi on pihan tärkein rakennus, vaikkakin ilman kattoa. Kakkoskodissa piha ei ole koriste, vaan se on osa asumista.
Ulko-olohuoneessa eli terassilla seurustellaan, kasvatetaan kasveja ruukuissa, vietetään kesäpäiviä ja siirrytään vähitellen metsän puolelle.
Hyvä pihasuunnitelma tekee pihasta mahdollisimman käyttökelpoisen juuri niille ihmisille, jotka siellä elävät.
Kun luonto saa olla mukana
Puutarhan kulkuväylät ovat helposti hoidettavaa pintaa, puhallettavia kivituhkapolkuja, joita ryhdistää maltillinen liuskekivien käyttö. Joka paikkaan on helppo kävellä kasvien reunustamia polkuja. Kivet kuuluvat luonnollisesti saaristomaisemaan. Kävellessä voi kuunnella kaislamaisen heinän suhinaa ja tuoksutella timjamia liuskekivien välikasvina. Istutukset ovat täynnä pölyttäjiä, mehiläisiä ja loppukesästä perhosia.
Puutarha saa yllättää
Hortensiat, oliivit ja omenapuut ovat puutarhamaisia kasveja, jotka tuovat kontrastia metsämaisemaan. Ne muistuttavat kesistä saman saaren toisessa huvilassa, toisessa ajassa. Kontrasti yllättää, mutta niin yllättää pihan runsas sato ja se, miten keittiössä perataan sienimetsän saaliita ja ollaan löydetty aivan toisenlaisen elämän äärelle kuin mistä alun perin unelmoitiin.
Hyvän suunnitelman ei tarvitse näyttää valmiilta
Kertoessani pihasuunnitelmasta ja sen elementeistä asiakkaan yhteyshenkilölle kuulin myöhemmin kysyttävän, millä mikin kohta täytettäisiin. Sellaista epävarmuutta syntyy, kun kaikkea ei ole pureskeltu lopullisen valmiiksi.
Ne kaikki kysymysmerkkikohdat täyttää aika ja asiakkaan oma innostus. Hyvä suunnitelma ei ole avaimet käteen -periaatteella tässä hetkessä täysin valmista pihaa ja pintaa, vaan maata ja tilaa, johon mahtuu asukkaiden omia toiveita, sellaista tilaa, jota voi elää ja jossa piha kestää pienet muutokset. Perusasiat ja isot päätökset voi tehdä ammattilainen, mutta parkkipaikalle kuljetaan niin kaunista polkua, että täällä on joku toinenkin saanut toteuttaa luovuuttaan. Ja kaunis kääpiöivä makeakirsikka on löytänyt tiensä pääsisäänkäynnin äärelle. En usko, että asukkaat olisivat ottaneet huvilan yhtä lailla omakseen, jos koko tie olisi heille valmiiksi pedattu. Se on se oma sormenjälki, mikä meitä sitoo eri paikkoihin ja tekee niistä niin rakkaita.
Ehkä juuri tässä on tämän pihan viehätys. Se ei koskaan yrittänyt olla valmis.
Vuonna 2017 suunniteltiin paikka neljälle ihmiselle, jotka halusivat viettää aikaa yhdessä ja luonnon keskellä. Vuosien aikana kasvit ovat kasvaneet, männyt ovat pysyneet paikoillaan ja terassilla on eletty monta kesää.
Minäkin olen saanut palata pihalle uudelleen – tällä kertaa puutarhurina. Omenapuiden leikkaajana, kasvien hoitajana ja välillä vinkkien antajana.
Hyvä pihasuunnitelma on sellainen, jonka takia ei tarvitse tehdä samaa pihaa uudelleen muutaman vuoden päästä.
Sen pitää antaa pihalle lupa kasvaa.
Mitä se pikkasen parempi pihasuunnitelma tekee yhdeksässä vuodessa?
Puita kuolee, uusia istutetaan ja ne vihdoin kukoistavat, kasvavat ja tarjoavat hedelmiä.
Istutukset täyttyvät ja kaikki rakastuvat pensasmustikoihin ja boysenmarjoihin. Ja vieressä metsä pysyy metsänä. Metsää harvennetaan ja sama hirvi kulkee laakson poikki kesäisin iltayöstä.
Ihmiset käyttävät pihaa omalla tavallaan. Pihalle halutaan palju, perheeseen koira ja joulut Töölössä vaihtuvat huvilajouluiksi. Vietetään 60-vuotisjuhlia ja paetaan linjasaneerausta.
Myös puutarhuri on menossa mukana – ei enää varsinaisesti suunnittelijana, vaan puutarhurina, joka käy leikkaamassa omenapuita, antaa hoitovinkkejä, seuraa kasvua ja kuulee pihatarinoita. Oikea-aikainen hoito, puutarhan kastelu ja satokasvien suojaus haittaeläimiltä ovat tulleet tutuiksi. Samoin peuratuhot ja paleltuneet omenankukat. Täällä on viihdytty, eletty, opittu pihankieltä ja ennen kaikkea kasvettu pihan kanssa.
Metsää ei lähdetty kesyttämään. Sen kanssa neuvoteltiin.
Männyt eivät ole täällä taustakangas, vaan ne ovat koko paikan identiteetti. Niiden takaa nousee aurinko, ja kullanruskeiden runkojen taakse se myös laskee.
Isot kivet, kuntalla korjattu metsänpohja, kääpiöhavut, pensasmustikat ja happomarjat toistavat saariston sävyjä koko kasvukauden ja räjähtävät väreihin ruska-aikaan. Isot hortensiat, terassi ja keinuvat heinät ovat ihmisten lisäämä kerros herkän saaristoluonnon päälle.
Puutarha alkaa yleensä siitä, missä metsä loppuu – mutta täällä ne sekoittuvat toisiinsa.
Viimeisimmät kommentit