Astuessani kuuluisaan taidemaalari Claude Monet’n puutarhaan Giverny’ssa huomasin ensimmäisenä hiljaisuuden. Toki olin huolellisesti valmistellut vierailua: astelin sisään lokakuisena aamuna toisena puutarha-Turrena.
Talon välittömässä läheisyydessä sijaitsee Clos Normand -nimeä kantava yläpuutarha. Lintujen laulu oli syksyisenä aamuna puutarhassa läsnä, ja Monet’n rakkaat kanat kuopsuttelivat kulman takana kanalassaan. Aika juureva aloitus!
Lokakuussa puutarhassa kukkivat muun muassa pelargonit, samoin monet ruusut jaksoivat jatkaa ja miehenkorkuiset daaliat ja syysasterit ovat parhaimmillaan. Yksivuotiset kukkivat kosmokset, revonhäntä, tumma risiini, tsinniat, päivänhatut ja köynnöskrassit ovat täydessä kasvussa samoin muutama salkoruusukin kiipeili korkealla. Kaikkea tätä voisi tavoitella eteläisemmässä Suomessa omaan syyspuutarhaankin!
Penkkien istutussuunnitelmissa oli hyödynnetty sekä lähiväri-harmoniaa että raikkaasti vastavärejä. Givernyssä syksyn runsas tunnelma on samaan aikaan sekä kaoottinen että järjestelmällinen. Syynä lienee alueen muodot ja rajaukset eli villi ja vapaa voi olla rennon ranskalaisesti, kunhan takana on selkeä systeemi ja eri osiot.
Helianthus
Dahlias
Asters
“I must have flowers, always, and always.”
”Je dois avoir des fleurs, toujours et toujours.”
Cosmos
Ricinus
Rudbeckias
Lähes yhtä näyttäviä kuin perennat olivat ruskaväreihin pukeutuneet pensaat sekä muotopuut ja polut. Rakenteet ja peruselementit helposti unohtuvat rakennettaessa itse puutarhaa, ja siksi monasti oma piha jää liian usein vain alkukesän perennojen loiston varaan. Aidat, kaaret ja puujonot tuovat kotipihassakin muotoa ja rakennetta, sellaista mikä näyttää kivalta myös lehdettömänä aikana.
Monet’n yläpuutarhassa rakenteet ja muodot ovat olleet paikallaan jo 1800-luvulta, sillä La Grande Allée, kaaret ja yläpihan muodot olivat jo aiemman omistajan, eivät taiteilijan, suunnittelemia.
Viimeisimmät kommentit