Syksyinen metsä ei koskaan petä. Se on kiehtova väreineen ja tuoksuineen samalla kun se tarjoaa monenlaisia elämyksiä kulkijalla. Normandia sijaitsee Englannin kanaalin rannalla ja ilmasto on kostea ja lauhkea. Lauhkealla vyöhykkeellä esiintyy erittäin monimuotoisia lehti- ja sekametsiä, jotka ovat tunnelmaltaan hyvin erilaisia kuin omat metsämme.
Pyökkimetsän uumenissa
Pieni Bois du Breuil on 120 hehtaarin kokoinen historiallinen metsä, kallista omaisuutta jo 1100 -luvulta lukien. Metsästä näkee Havren suistoon ja aikoinaan siellä laidunsivat sekä hevoset että siat. Sittemmin puita kaadettiin muun muassa sotien aikana. Lopulta ja moninaisten vaiheiden jälkeen metsää on alettu suojella.
Bois du Breuilin lähelle rakennettuja teitä vierustavat valtavat euroopanpyökit (Fagus sylvatica). Metsä on muutoinkin pyökkivaltainen, joskin monilajinen ja monikerroksinen. Metsämännyn lisäksi alueella kasvaa havuista esimerkiksi rannikkomänty (Pinus pinaster), jolla on kookkaat kävyt ja huikeat 25 cm:iä pitkät neulaset. Muutoin rannikkomänty on kovin kotimaisen mäntymme kaltainen, jos sitä ihailee vain kauempaa. Kenttä- ja pohjakerros ovat sammaleita lukuun ottamatta hyvinkin tyhjiä, ja siksi valtavat puut vaikuttavat vieläkin majesteettisemmilta.
Same same but different
Isossa metsässä voi olla hyvin vehreää keskellä talvea, kun ikivihreät puut, pensaat ja köynnökset ovat silmänkorkeudella ja kulkijoiden ilona.
Villiintyneet jalokastanjat (Castanea sativa) ja monet muut kasvit tarjoavat metsän eläimille syötävää talvikuukausina.
Ranskassa metsät ovat lähinnä yksityisiä, eikä yksityismetsiin sovelleta meillä tunnettua jokamiehen oikeutta, siksi onkin syytä etsiä yleisölle avoimia metsiä käyskentelyyn. Sienien kerääminen on sikäläisittäin hyvin suosittua, mutta siihenkin on omat tiukat sääntönsä, joita on myös syytä noudattaa.
Ikivihreillä taikavoimaa ja eloa talveen
Bois du Breuil’n pensaskerroksessa valtalajeina kasvavat myrkyllinen ja erittäin elinvoimainen orjanlaakeri (Ilex aquifolium) sekä upeat istutetut rhododendronit, jotka ovat useita metrejä korkeita ja leveitä pensaita. Orjanlaakerin uskottiin sisältävän taikavoimia, ja sitä pidettiin muinoin keijujen turvana. Kasvin taikavoimat olivat suurimmillaan juuri jouluna. Orjanlaakeri elää jopa 300 vuotiaaksi, ja näissä oloissa se yltää 15 metriä korkeaksi.
Toinen taikakasvi näkyy korkealla kauas. Misteli (Viscum album) on helposti tunnistettava pörhäkkä pallo lehdettömissä puiden latvuksissa. Näissä metsissä se valitsee useimmin isännäkseen pyökin. Aikanaan misteliä kerättiin ja sitä ojennettiin joulutoivotusten kera tuomaan pitkää ikää ja vaurautta. Misteli oli erityisesti gallialaisten palvoma, ja se esiintyy esimerkiksi Goscinny & Uderzon Asterix-sarjakuvissa, joissa tietäjä Akvavitixin taikajuoman pääraaka-aineena oli juuri kultaisella sirpillä leikattu misteli.
Muratti (hedera helix) on myöskin talvivihreä köynnös, joka kiipeilee ilmajuuriensa avulla isojen puiden rungoilla useiden metrien korkeudessa. Maan pintaa peittävät pyökkien runsaat siemenkodat.
Viimeisimmät kommentit