Hei, nimeni on Marie Sand.
Olen tyytyväinen vuorten ja hevosten ympäröimää elämää elävä ranskalainen taidemaalari. Olen asunut Suomessa melkein neljä vuotta, ja sinä aikana rakastuin paitsi valoon ja väreihin Suomessa, myös luontoon ja suomalaisiin.
Taiteilijana, joka inspiroituu elämyksistä, luonnosta, mielikuvista ja kaikesta, joka auttaa minua olemaan yhteydessä itseeni, kevät on se juttu! Olin innoissani, kun Sari pyysi kertomaan juuri tästä vuodenajasta sekä Suomessa että Ranskan Mont d’Ardèchesta, jonne paluumuutin Suomesta vuonna 2021.
Havainnollisuuden vuoksi valitsin mukaan maalauksiani, jotka on kaikki maalattu huhtikuussa, joko Suomessa tai Ranskassa. Mitkä ovatkaan niitä “pieniä” eroavaisuuksia suomalaisessa ja ranskalaisessa keväässä?
Mutta kuka pitää talvesta huhtikuussa?
Kevät, missä olet?
Se oli todennäköisesti yksi ensimmäisistä kysymyksistä, jonka esitin itselleni muutettuani Suomeen.
Maalasin työni “Näkymä ikkunasta - From the window” (vasemmalla) huhtikuussa Suomessa. Minulla kesti kaksi vuotta tajuta, että Suomessa ylipäätään on kevät. Se on ja piiloutuu lumen ja jään lomaan. Toisin sanoen kaikkeen sellaiseen, jota en ollut koskaan kokenut Ranskassa.
Ymmärsin olevani Etelä-Euroopan kasvatti.
Maalaukseni “Spring in Monts d’Ardèche” (oikealla) on sekin maalattu huhtikuussa, ulkona omasa puutarhassani. Huomaatko eron?
Kevät Suomessa on kovaääninen
Toinen oivallukseni keväästä Suomessa liittyy ääniin. Vasta Suomessa koin, miltä kuulostaa kun jäät sulavat.
Muistan todenneeni ystävlleni, että minun on kiirehdittävä maalaamaan jäätynyttä merta, sillä jää oli jo melkein poissa. Vähänpä silloin tiesin, että minulla oli vielä reippaat puolitoista kuukautta aikaa seurata sulamista ja jäätymistä.
Maalasin alla olevan työni (vas.) Kaivopuiston observatoriosta.
Myös linnut ovat Suomen keväässä kovaäänisempiä muuttolintujen saapuessa. Vai johtuuko mielikuva vain siitä, että talven äänimaisema on niin vaimea, lähes äänetön? Ja todettakoon, että rakastan talvea Suomessa.
Kaivopuistossa aika tuntuu pysähtyneen vs. vihreä ranskalainen paratiisi (oik.).
Luonto ja ihmiset ovat Ranskassa nopeampia
Taiteilijana rakastan maalaamista ulkona, etenkin keväällä, jolloin kaikki on niin ylitsevuotavan ylenpalttista.
Ranskassa luonto puhkeaa kukkaan paljon nopeammin kuin Suomessa, jopa 900 metrin korkeudessa sijaitsevassa Monts d’Ardèchessa, jossa asun. Värit ovat täällä totaalisen toisenlaisia maalis-huhtikussa verrattuna Suomeen.
Täällä ilma on jo lämmin ja näen vihreyttä kaikkialla. Terassit täyttyvät ihmisistä auringon ensisäteiden myötä. Vaikka päivät maalis- ja huhtikuussa voivat olla sateisia ja viileitäkin, aurinkoisia päiviä jolloin aurinko paistaa ilta kahdeksaan saakka on silti lukuisia.
Sesonkiherkut
Asia, jota ehkä eniten ikävöin Suomesta on ympärivuotisen tuoretorin puuttuminen ja kevään ensimmäisten vihreiden sesonkiherkkujen harras odottaminen. Kun matkustaa Ranskassa, etenkin Provencessa, tuoretta vihersalaattia, ensisadon mansikoita ja kaikenlaisia yrttejä ja syötäviä kukkia on tarjolla syötäväksi ympäri vuoden. Tuoretorin kaipuuseeni maalasin eräänä päivänä tämän valtavan granaattiomenan. En ole varma, olisinko nähnyt hedelmän yhtä herkullisena ja kauniina keskellä muita tuoreita vihanneksia!
Viimeisimmät kommentit