Hyötytarhassa nyt

Syystyöt potagerissa ovat mielestäni seuraavan sadon kannalta oleelliset. Leikkaan kasvien osat kasvulavoihin pintaan maanpeitteeksi ja niiden alle olen vielä lykännyt 5 cm puutarhakompostia. Olen toiminut näin muutaman vuoden ajan.

Aiemmin otin hyötytarhasta aina kasvit pois ja vein kasvijämät kompostoitumaan ja hieman ehkä kääntelinkin kasvimaata ja paransin sitä vasta keväällä. Entiset kevättyöt hoidan nyt kuusi kuukautta aiemmin ja nimesin ne ”uusiksi syystöiksi”.

Silmäkin lepää, kun puran bambukepeistä tehdyt tiipii-rakennelmat ja muut tuoksuherneiden ja kesäkurpitsoiden telineet. Se on ihan must-homma, sillä talvimyrskyissä kaikki lentää ja menee vinksin voinksin!

 

Kivikäytävillä

eivät etanat loikoile.

Lavatarhan syystyöt:

 

Leikkaa kasvien terveet maanpäälliset osat kasvulavojen pintaan

Poista tarkasti pienimmätkin perunat perunamaalta

Vie kompostiin isot juurakot kuten auringonkukan juuret

Poista mädät, homeiset, värivirheelliset kasvinosat

Irrota mansikan rönsyt ja tee niistä uusia taimia

Jos puutarhakompostissa on valmista kompostia, vie sitä lavatarhaan

 

Kattaminen kannattaa

 

Etanat ja katteet eivät ole sama asia. Hyvin perustettu hyötytarha, jonka käytävät sekä lavojen reunat eivät houkuttele etanoita, on mahdollinen!

Olen kattanut lavakaulusten ympärykset somerolla ja pyrin pitämään espoolaisetanat ja lehtokotilot kaukana kasviaineksella peitetystä syyskasvimaastani. Aika hyvin se näyttää onnistuvan. Mikäli etanaongelma on erityisen iso, kehottaisin siltikin miettimään kuinka saada kasvimaa niille epäviihtyisäksi.

Pyrkisin kokeilemaan hyötylaatikoiden peittoa kasvijätteellä jo syksyllä, koska mielestäni viherlannoitteen hyöty ylittää haitat. Kivikatteet lavojen ympärillä, veneterva lavakauluksen ulkolaudoissa, kuparinauha ja monet muut kikat toimivat yhdessä käytettynä erinomaisina etanaesteinä.

Punaisena lankana etanasodassa on se, että hyötytarhan ympäristö on kuiva ja kivinen, ei täynnä rikkaruohoja tai lavatarha suoraan nurmikon päälle perustettuna.

Biohiilikö ihmeaine?

 

Tänä kesänä käytin eri asiakaspihoilla sekä omalla kasvimaallani biohiiltä. Sain biohiilestä lupaavia kokemuksia. Sekä ruusujen että kasvimaan ja nurmikon kanssa oli nähtävissä terveempää kasvua eri pihoissa, eli todennäköisesti hiilellä rikastettu maa varastoi vettä ja ravinteita aiempaa paremmin ja luovutti sitä tasaisemmin.

 

Kasvulavoissa on aina melko kuivaa multaa, koska kohopenkki lämpenee ja puu taas hengittää ja luovuttaa kosteutta. Tämä yksinään jo riittää syyksi testata biohiiltä kohopenkissä. Biohiileen varastoituu vettä ja ravinteita, siksi kannattaa pitää mielessä mitä mahdollista muuta hiileen voi sitoutua. Eli tieto ja testaus tässäkin kertonee muutaman vuoden sisällä enemmän biohiilen vaikutuksesta.

Biohiilen oikea levitysaika keittiötarhaan on nyt, koska biohiili lataa itsensä talven aikana.

Syksylle siirretyt ex-kevättyöt

 

Pienen keittiötarhan syystyöt ovat hyvin nopeasti hoidettu, ja lehtevät kasvinosat näyttävät kelpaavan madonruoaksi. Kasvinosat ehtivät hyvin kompostoitua ja muuttua mullaksi syksyn ja talven aikana lavakauluksessa.

Puutarhurina minulla on kiire jo kevättalvesta lukien. Oman kasvimaan perkaamiseen keväällä ei ole aikaa ja siksi se jäisi tekemättä. Kasvimaa ja kasvihuone ovat pihan keskeisellä paikalla, ja kävisi aika lailla silmään jättää kasvilavoihin mätänevät raadot pystyyn. Talventörröttäjiä ei siitä paleltuneesta kasvimaan materiaalista oikein saisi tekemälläkään, joten alasleikkaus on vaan hoidettava.

Nykyään on aika yleistä, että kasvimaat hylätään kesän innon laannuttua. Se ei ehkä kannata. Kannattavampaa olisikin pohtia voisiko oman pihan syystöillä parantaa sekä satoa että kasvuvoimaa? Voisiko pieni puserrus vapauttaa keväällä aikaa fiilistelyyn ja hauskimpiin pihatöihin auringossa?

Ammattitarhurille keväällä aika on rahaa, harrastaja voi taasen valoisana keväänä käyttää aikaansa paremmin, ja antaa matojen hoitaa potagerin huoltohommat jo syksyn tullen.

 

Muista lehtikaalit, yrtit sekä syysvihreät

 

Lehtikaalit ja ulkona kasvavat yrtit, trendikkään salvian (voi-salviapasta!) ja erilaiset persiljat suojaan plekseillä ja harsoilla, sillä ne ovat viime talvina olleet täysin käyttökelpoisia ja syötäviä pitkän matkaa yli joulun. Rosmariiniruukut siirrän kasvihuoneeseen syyskuun lopulla.

Ei siis kannata sumeilematta saksia kaikkea alas, jos kasvu on erityisen hyvää syyskuussa. Toki pinaatit, salaatit, kesäkukat, herneet, jotka ovat aikaisia kesälajikkeita ja antaneet satonsa, leikkaan alas.

Haussa kauniimpi syksy ja aikaisempi kevät

 

Tänä syksynä kasvatan toisena satona perunan noston jälkeen lavoissa itämaisia kaalikasveja, lehtivihanneksia. Siemenet kylvin elokuun alussa ja sato alkaa tulla lokakuun alkupuolella. Kaalikasvit kestävät kylmää, ja siksi baby-leaf salaatit ja kaalit eivät pahastu syksystä. Riviväleissä on tulossa herneenversoja.

 

 

 

Tässäkin isoimpana vitsinä toimii se, että tuottavaa kasvimaata on kiva katsoa loppukesällä ja syksyllä, eikä sitä viitsi edes ”hylätä”. Jos pihalle investoi kasvulavoihin ja haluaa keittiötarhan, kannattaa siitä ottaa täysi hyöty irti.

Syystarhuri nappaa viimeisen sadon

Se on aika kutkuttava tunne, kun syksylläkin pihalta löytyy yrttejä, salaatteja, kaaleja ja viimeisiä syötäviä kukkia koristeiksi. Eikä vähiten siksi, että keittiötarha on kaunis katsoa!

 

Ja aikainen…

 

Vai kokeiletko piilottaa kukkasipuleita lokakuussa lavoihin? Ne voit näppärästi nostella alkukeväästä parempiin astioihin, ja saat itsetehtyjä kukkia valtavat määrät jo keväälle. Vielä ehdit!